21.6.2009 -Mikä ihmeen kaapu minulla on ylläni...?? -Joku mexicolainen vaate jonka nimeä en nyt muista. -Hieno se kuitenkin oli ja siksi oli pukeuduttava siihen.
Etten vain huomion takia sitä pukenut...? Kylmän takia en ainakaan pukenut sillä ei edes ollut kylmä.
No jopas sitä nyt poseerataan -kunnon linssilude. -Juu, komia kaveri olet...
Tuossa näytän joltain taidemaalarilta -puutuu vain välineet. Näytän siltä kuin katselisin mallina olevaa henkilöä mietteliäästi.
Että missä asennossa mallini tulisi sopivammin olla -sitäkö tuossa mietin...? -Ainakin kovasti näytän maalarilta joka miettii.
Ja tässä sitten maalaan -annan pensselin heilua, niinkö. Miten tulee mieleen joku taiteilija työssään -niin sopivat asennot, eka siten kuin miettisi ja sitten käsi ojossa ikään kuin maalaisi.
Oi, täydellistä. -Ja tässä sitten ihailen mallini kanssa valmista muotokuvaa. -Mikä täydellinen kuvasarja.
Ja sitten vielä poseerauskuva lehteen... (???) -Ja miten toi kaikki edellä höpisty liittyi mitenkään oleskeluun mökillä...? Ei niin mitenkään -kuvista vaan tuli mieleen -ainakin minulle.., että olisin joku taidemaalari... -OK, nyt loppui tämä paskan jauhanta ja kerrotaan tarina loppuun sen oikein tapahtumin.
Elikkä siinä pihalla grillailtiin porukalla ja minulla nyt sattui olemaan ylläni hieno meksikolaisvaate -enkä ollut ainoa.
Sielä mökillä ulkosalla oli paljon maassa tollasia koppakuoriaisia. Poimin grillipaikalla yhden käteeni.
Lähikuva öttiäisestä kävelemässä kättäni pitkin. -Aika söpö otus, eikö vain..?
Grillailujen jälkeen oli hyvä mennä hieman lepäämään ja riippukeinu oli mitä mukavin sitä varten.-Se oli muuten siinä -nyt on mökkitarina saatu tehtyä. Kiitos ja näkemiin.
FINALLY, THE END!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti